EU pyytää palautetta vaihdollisten junamatkojen lainsäädäntöä varten: “President von der Leyen highlighted that cross-border train travel is still too difficult for many citizens. She proposed an initiative to ensure that Europeans can buy one single ticket via a single platform and be covered by passenger rights for their entire trip.”
Tässä olisi nyt asia, jossa suomalaisten tavallisten ihmisten olisi tärkeää aktivoitua.
VR Oy on esimerkiksi vuonna 2023 irtautunut rautateiden yhteistyöjärjestö UIC:sta, minkä takia vuoden 2023 jälkeen ei ole enää voinut ostaa suomalaisia junalippuja ulkomailta. Muutenkin VR Oy on aktiivisesti pyrkinyt välttämään kaikkea, joka aiheuttaisi Suomen rautateiden integroitumista EU:n rautatiekäytäntöihin.
Sillä, että Suomi vastustaa tällaisia lakeja, jollaista tässä nyt ehdotetaan, on paljon vaikutusta. On paljon muitakin esteitä ylitettävänä, jotta tuo laki oikeasti menisi hyödyllisellä tavalla läpi, mutta Suomen vastustus on yksi niistä asioista, jotka on saatava jollain tavalla ohitettua.
Mä olen vasemmistolaisena vähän raapinut päätäni sen suhteen, mitä asialle pitäisi tehdä. Käytännössähän tuo toimii lähinnä niin, että SDP ja Vasemmistoliitto haluavat ihan perustellusti, että rautatiet olisivat mahdollisiman suoraan valtion ohjauksessa, koska ne ovat yhteiskunnalle strategisesti niin tärkeä asia, mutta sieltä puuttuu niin totaalisesti rautatieasiantuntemus, ettei tunnisteta sitä, että Suomen nykyinen rautatiepolitiikka on minimoinut Suomen rautateiden valtio-ohjauksen. Suomi on mahdollisesti EU:n maista jopa se, jossa valtion kontrolli rautatieliikenteestä on kaikkein vähäisin ja se. On jotenkin absurdia, että oikeisto-idioottihallitus päätyi Bernerin ollessa liikenneministerinä yrittämään vasemmistolaisempaa rautatiepolitiikkaa kuin sitä edeltänyt tai sen jälkeen tullut hallitus. Eikä kyllä taatusti ollut Keskustan ja Kokoomuksen tavoitteena, että Suomen rautatiepolitiikka siirtyisi valtio-ohjatumpaan suuntaan, mutta sen heidän ehdotuksensa käytännössä sisälsi.
Tuntuu kuin hakkaisi päätään seinään, kun yrittää saada jotenkin poliitikoille läpi sitä, että VR:n sataprosenttinen valtio-omisteisuus ei vielä yksinään tuota sitä, että valtio ohjaisi VR:n toimintaa, vaan siihen tarvittaisiin ohjausmekanismit, joita ei vuonna 1995 tullut kukaan luoneeksi, kun VR reformoitiin nykymuotoonsa. Tällä hetkellä toki hallituksessamme on lähinnä fasisteja, mikä rautateiden kannalta tarkoittaa, että siellä eivät ole rautatietuholaiset SDP ja Vasemmistoliitto. Kohta meillä on ehkä muilta osin täyspäisempi hallitus, mutta kaikki hyvä, jota nykyiset pillerinpyörittäjät ehkä saavat rautateillä aikaan, menee kyllä vessanpöntöstä alas heti, kun SDP ja Vasemmistoliitto pääsevät takaisin valtaan. Tämä pitäisi nyt jotenkin välttää. Miten?
Onkohan tietoa miten tuollaisen cross-border asioinnin saa jotenkin järkevästi tehtyä? Ottaako tuo UIC jotenkin hoitaakseen rajapintojen suunnittelun jota sellainen vaatii, vai onko sitä jo tehty jonkun toimesta? Asun nykyisin Saksassa, joten ehkä näkökulmani on Suomeen aavistuksen etäinen, mutta kun Suomesta ei suoraan vielä edes pääse mihinkään junalla, paitsi ehkä taas joskus Venäjälle, niin tuo yhteislipun osto ei kovin Suomea koske. Jonain päivänä Haaparannan kautta sitten vaihdolla pääsee, mutta saa nyt nähdä kauan se vie.
Lain idea tietysti jälleen ihan hyvä, mutta käytännön asiat vähän kiinnostaisi.
Ja mitä tulee tuohon rajapinnan toteutukseen: Arvaisin, että tuohon tarvitaan joka tapauksessa jokin oma rajapintansa, koska rautatieyhtiöiden käytännöt kansainvälisen lipunmyynnin toteutuksen kanssa ovat niin kirjavia. UIC:n rajapinta toimii ammattilaisille, mutta käsittääkseni se ei sellaisenaan ole hirveän helppo toteutettava nettilipunmyyntiä varten. Siksi vaikkapa se Interrailin paikkalippunettikauppa on rajattu vain Interrail-paikkalippujen myyntiin. Rajatumpi järjestelmä on helpompaa saada toimimaan tuossa ympäristössä.
UIC:n rajapinta perustuu osin siihen, että lipunmyyntitiskillä on hemmetin paksu paperinen kirjanen, jossa kerrotaan kaikkien rautatieyhtiöiden eri junatyyppien buukkauskommervenkit. Kaipa se sama tiedosto on PDF:näkin olemassa, mutta sitä siis luetaan manuaalisesti ja järkeillään sen pohjalta, millaisia käskyjä koneelle pitää antaa. Se on paljon järjestäytymättömämpi tilpehööri kuin lentoyhtiöiden vastaava.
Yhteislipun osto koskee sinänsä, että aika iso osa saksalaisista on tottunut ostamaan lippunsa tiskiltä. Mä siis yritin tilata muun lippuröykkiöni ohessa myös pari suomalaista lippua, koska olisi ollut ihan kätevä saada ne samalla kun muutenkin tilaili lippuja.
Saksalainen matkatoimisto vastasi, että se ei enää ole mahdollista, koska VR irtautui UIC:sta tuolloin 2023, eikä VR:n lippuja enää myy mikään muu taho kuin VR.
Etenkin tämä on ärsyttävää, koska VR:n interrail-paikkojen varaaminen on niin hemmetin hankalaa. Pitää soittaa asiakaspalveluun tai tulla Suomeen siihen yhteen ainoaan VR:n lipputoimistoon Helsingin päärautatieasemalle. Mitään muuta keinoa ei ole. Ennen se onnistui niin, että käveli lipunmyyntitiskille vaikkapa Heidelbergissä tai Prahassa tai Valladolidissa ja ilmoitti haluavansa Interrail-paikkavaraukset siihen ja siihen junaan. Tai sitten soitti matkatoimistolle, joka toimitti ne niin, että ne pystyi tulostamaan oman asemansa lipunmyyntiautomaatista Saksassa. Enää tuo ei onnistu, vaan interrail-paikat on pakko varata puhelimitse. Oon ihan varma, että tuo vähentää keskieurooppalaisten interrail-matkoja Suomeen.
Itse otin sitten lapseni mukaani ja menin sinne hemmetin Helsingin päärautatieasemalle ostelemaan ne hemmetin paikkaliput suomalaiseen junaan sen sijaan, että olisin saanut ne postissa muiden lippujen ohessa. Ärsytti.